Kellokkaan arkkitehdin Karin Krokforsin artikkeli koerakentamisesta.
(Karin on kirjoittanut myös joustavista asunnoista arkkitehtilehteen – katso juttu täältä)
Lue ajatuksia koerakentamisesta >
Koerakentamista vai ei?
Kategoria(t): Kellokkaan tarina, Ryhmärakentaminen
Viimeistely kestää, ja kestää…
(Jarmo Eskelinen)
Kevättalvella havaittiin talojen lämmitysjärjestelmä toimivaksi, ja nyt kesäkuun helteissä päästään kokeilemaan massiivirakenteiden lämpöä tasaavaa vaikutusta – paitsi että ei. Talossa on jatkuva läpiveto avoimista ovista, joten tällä hetkellä sisällä on tasan yhtä lämmintä kuin ulkona, vaikkakaan ei millään lailla tukalaa. Toisaalta, eihän meillä ole ollut kuumakaan kuin vasta pari päivää joten rakenteet ovat vielä viileät.
Viimeistelytyöt ovat vauhdissa, aikataulussa edellä olevassa pohjoispuoleisessa talossa ollaan lähinnä listoja vailla. Niitähän sitten piisaakin. Kovin kiire taitaa olla sähkärillä, taloissa on pääosin kiinteä valaistus sekä kilometrikaupalla sähkö-, anteenni-, netti-, kulunvalvonta-, anturi- ja muuta kaapelia.
Suunnitelmissa on muutto heinäkuun vaihteessa C- ja D-asuntoihin, muutamaa viikkoa myöhemmin eteläisimpään A-asuntoon. Täysin valmista ei siinä vaiheessa ole; terassilaudoitus ja pihatyöt on suuniteltu tehtävän osin talkoilla heinäkuun aikana.
D-asunnon olohuoneesta avautuu näkymä Vanhankaupunginlahdelle.
A-asunnon pihanpuoleisesta makuuhuoneesta näkyy Berghyddan.
Toiseen suuntaan D-asunnosta avautuu näkymä Kellomäen luontoon.
Porrashuonevärejä: petrolinsininen.
Yläkerran kattomuotoja, Hämeentien puoleinen huone.
Tammea, betoninharmaata ja valkoista A-asunnon keittiössä.
Yläkerran kattomuotoja: Pihanpuoleinen makuuhuone.
Pukuhuonenurkkaus saunaosastolla.
Kategoria(t): Kellokkaan tarina
Kevät toi maalarit, mutta kesä ei vienyt
(Jarmo Eskelinen)
Meistä on kovaa vauhtia tulossa krunikkalaisia, mikä ei ole ainoastaan hyvä asia Vanhaankaupunkiin muuton kannalta… se mikä oli Puksusta katsottuna liki kantakaupunkia, on Rauhankadulta katsottuna lähiö. Onneksi evakkoasunto on sentään hämärä, ilman parveketta ja pihan istutuksina viisi autoa.
Kummasti paukkuivat aikataulut kevään aikana, niin omilla miehillä kuin urakoitsijoillakin. Kellokkaan monimuotoisuus ja vaativuus yllättää toistuvasti. Pohjoispuolen talossa on kuitenkin jo viimeistelyt käynnissä – parketit paikallaan, keittiöt asennettu, seinät väreissä ja listoitustyöt alkamassa. Tavoite on saada talo tarkastettua kuun lopussa.
Kustannusarvio on kasvanut aikataulun venyessä. Koerakentamisen vaativuus ja hankala tontti tiedettiin, lumitalvet tulivat yllätyksenä. Erityisesti on yllättänyt se, että pieneen kohteeseen on vaikeaa saada osaavia tekijöitä. Pienten talojen rakentajat ilmeisesti keskittyvät pystyttämään talopaketteja tai perusrivareja, osaavammat miehet ja urakoitsijat taas ovat kiinni suuremmilla työmailla. Monessa kohtaa olimme yhden tarjoajan varassa.
Olisiko ryhmärakentamisen ohella kehitettävä myös usemman kohteen yhteisiä ryhmäurakointeja?
Porrashuoneen värejä: punainen.
Porrashuoneen värejä: violetti. Myös petrolinsininen löytyy.
Skarppeja kattomuotoja.
Saunan lauteet, suoraa lankkumallia.
Ulkopuoli on jo melko valmis lukuunottamatta etuosan terassointeja ja aitoja, jotka sitovat talot ympäristöönsä..
Kategoria(t): Kellokkaan tarina
Viimesyksyinen Ilta-Sanomien artikkeli
(Jarmo Eskelinen)
Linkitetäänpäs tänne lopulta viime lokakuussa Ilta-Sanomissa julkaistu, Riikka Hurrin kirjoittama artikkeli Kellokkaasta.
Juttu oli kirjoitettu ryhmärakentamisen näkövinkkelistä. Toivottavasti kaupungin havainto ryhmärakentamisen suosion kasvusta tuo myös palveluja rakentajatiimien ulottuville, jotta ihan kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta kuten me olemme tehneet.
Talvi on ollut loputon, ja sisätöiden määrä myös. Viime viikolla projektinjohtaja Pekka arvuutteli kivitaloihin kulunutta kertopuurankojen määrää. Timpureita myöten kaikki arvasivat pieleen – jotakin sadan ja kahdensadan välillä. Oikea vastaus on 850 kpl, yhteensä noin 2,5 kilometriä puuta.
Siinä sitä on tikkua ristissä. Onneksi ne alkavat lopulta olla kaikki paikoillaan, ja talojen valmistuminen ennen kesää vallan mahdollista. Mutta koputan silti puuta – jota siis riittää.
Valmis takka.
Tikkua ristissä, putkesta puhumattakaan.
Kommentit poissa käytöstä
Kategoria(t): Kellokkaan tarina
Siistejä sisätöitä
(Elukka Eskelinen)
Telineiden poistuttua talot alkavat ulkoa saada lopullista hahmoaan. Aidat sitovat ne vielä ympäristöön.
Taloihin saatiin lämmöt päälle viime hetkellä ennen kuin toinen peräkkäinen ennätystalvi pudotti lämpötilat arktisiksi ja tukki joka paikan lumella.
Ulkotöiden aikataulu meni uusiksi moneen kertaan, mutta sisätyöt etenevät suurin piirtein suunnitellusti. Rakenteet ovat monimuotoisia ja tekeminen siten paikoin aikamoista nakertamista. Mutta takka on hieno, ja siistejä kaariseiniä tulossa.
Kategoria(t): Kellokkaan tarina
Hattu päähän, lopulta
Alun perin tavoitteena oli muuttaa talven kynnyksellä, mutta siitä haaveesta on luovuttu jo hyvän aikaa sitten. Mutta lämmöt saamme sentään taloihin päälle ennen pakkasten tuloa. Sisätöiden pitäisi sujua nopsemmin, koska täydentäviä rakenteita ei kolmikerroksisisssa “pirunnyrkeissä” ole kovinkaan paljoa.
Kellokkaan konesaumatut peltikatot ovat hienoa työtä. Yksityiskohdat vievät aikaa; räystäitä ja sisäänvedettyjä kaksinkertaisia rännejä tehtiin kauemmin kuin muuta kattoa yhteensä.
Melkein valmis kate.
Kommentit poissa käytöstä
Kategoria(t): Kellokkaan tarina
