(Elukka Eskelinen)
Suomalainen rakentaminen on ankealla tavalla yksisilmäistä puuhaa. Viime vuosikymmeninä valmistajien intressit ovat siirtyneet suoraa päätä rakennusmääräyksiin, tuloksena hometaloja ja koripallokentän kokoisia IV-konehuoneita. Kalliista virheistä huolimatta teknologiausko jatkuu, ja vähän on tilaa vaihtoehtoisille ratkaisuille.
Nyt ovat pinnalla matalaenergiarakentaminen ja passiivitalot. Ratkaisuksi energiatehokkuuteen esitetään puolimetristä muovieristettä sekä täysin tiiviitä rakenteita, joissa koko ilmanvaihto hoituu koneellisesti. Vanhojen talojen omistajat hyökkäävät uretaanipaalien kanssa ullakoiden kimppuun.
Pullottaminen ei sovi edes uudelle talolle, vanhasta puhumattakaan. Aiheesta on puhuttu fiksusti jopa ministeritasolla. Jan Vapaavuori viittasi puheessaan Euroopan rakennusperintöpäivien teemanjulkistustilaisuudessa 70-luvun energiakriisin aikaisiin hometaloihin: Energiansäästöstä puhuttaessa nousee toistuvasti esille pelko siitä, että 70-luvun energiakriisin aikaiset rakennusvirheet toistetaan – juontuvathan monet sisäilmaongelmistamme 1970-luvun jälkeen tehtyihin virheellisiin korjauksiin. Tärkeää on, ettei energiansäästön nimissä mennä erillisiin osaratkaisuihin, vaan rakennuksia tarkastellaan kokonaisuuksina.”
Sama logiikka pätee uusiinkin taloihin – osaratkaisut tulee tehdä kokonaisuus tuntien.
Talon tekemisessä haasteena on aika. Rakenne voi toimia viisi, kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ja pilaantua pikku hiljaa. Ensimmäisen sukupolven pullotalot on kaikki kohta homehtuneina purettu. Uusien toimivuudesta meillä ei ole vielä tietoa.
Kellokas on suunniteltu kestämään kauan. Siksi sen rakenne on vanha, vaikkakin – paradoksaalisesti – nykyrakentamisessa uusi. Kennotiilestä muurattu puolimetrinen massiiviseinä saavuttaa huippuluokan eristysarvot, mutta samalla hengittää ja tasaa kosteutta niin kuin umpitiiliseinä tekee. Rakenne on yksinkertainen. Siksi sen kykyyn kestää ajan hamasta on helppo luottaa.
Saamme siis luotettavat seinät, mutta emme sentään painovoimaista ilmanvaihtoa. Rakennuslupaa ei olisi ilman koneita hellinnyt. Ei makeaa mahan täydeltä. Mitähän mieltä rakennusvalvonnassa oltaisiin oltu Sao Paulon Harmonia57 -talosta jossa on sumutettavat kasvifasadit?
