(Elukka Eskelinen; kuvat Tytti Huhtaniska)
Erimittaisia työkaluja tarvittiin kun kaupungin arkeologi Markku Heikkinen kävi etsimässä nuolenpäitä Kellokkaan tontilta. Talohan on suojellulla muinaismuistoalueella (sopiva meille siis). Arvokkaita artifakteja ei löytynyt mutta hetki oli muuten historiallinen: kauha upposi ensimmäistä kertaa rinteeseen.
Kauha kaivaa historiaa esiin.
Kellokashan sijaitsee Vanhankaupungin muinaismuistoalueella, jonne on suunniteltu kiinnostava arkeloginen puisto – ensimmäisn laatuaan maailmassa.Puiston avajaisia on sunniteltu Helsinki-päivään 12.6.2012. Silloin me olisimme asuneet Kellokkaassa jo pari vuotta, jos kaikki menee suunnitellusti!
Seuraavan kerran kaivuri ärjähtää kesäkuun alussa, ja silloin metakka ei lopukaan yhteen ojaan vaan tuloksena on kahden talon kokoinen kuoppa aikamoisen räjäyttelyurakan jälkeen.
Vastuu siitä kaavamääräyksiä noudatetaan ja kaivaukset järjestetään on rakentajilla. Aivan näin eksoottisia määräyksiä ei valtaosalla tonteista ole, mutta esimerkiksi lentomelusta riidellään Vantaalla parasta aikaa rakennustarkastuksen kieltäytyessä hyväksymästä äänenristävyydeltään liian huonoja ikkunoita. Tarkkana pitää olla, eikä asiaa helpota se että tärkeä tieto on sirpaleina pitkin poikin arkistoja. Voisiko meillä olla käytössä karttapohjainen verkkopalvelu, jossa joka tonttiin olisi linkitetty kaikki sitä koskevat määräykset? Otsikkotasokin riittäisi – niistä pääsee sitten eteenpäin.
Pensselilläkään ei ruukunpalasia löytynyt.
