(Elukka Eskelinen)
Ekoin talo on talo jota ei rakenneta. Siihen varmuus asiasta loppuukin, ja mielipiteitä rakentamisen ekoisuusasteesta on yhtä monta kuin määrittelijöitä. Mustavalkoisuus perustuvat yleensä osaoptimointiin: tuijotetaan yhtä ainoaa seikkaa (esimerkiksi lämmitysenergian kulutusta), ja unohdetaan muut. Mutta minkälainen talo on eko, jos otetaan huomioon koko talon käyttöikä?
Kodinkonevalmistaja osaoptimoi: tulikohan kalkyyliin laskettua mukaan koneiden valmistus, kuljetus ja vanhojen hävitys?
Tehokkuuden, kaupunkirakenteen ja talojen käyttöiän ympäristövaikutuksista kiistellään alan seminaareissa verissä päin. Ääritapaukset on helppo tunnistaa vastuuttomiksi: umpeen muovitettujen, kymmenessä vuodessa homehtuvien pullotalojen pelto hevon kuusessa on epäekologinen. Samoin on huonosti tehty ja olemattomilla eristeillä rakennettu pikalähiö Pohjois-Kiinassa. Keskustelua käydään uudisrakentamisen ympärillä, ja ylilyöntejä on hauska pohtia.
Mutta kuinka on vanhojen puutalojen laita? Tai Katajanokan jugend-linnojen? Kun ekoin talo on se, jota ei rakenneta, niin onko toiseksi ekoin saata ole se, joka on käyttökelpoinen vielä 150 vuoden jälkeenkin? 60-luvulla rakennusteollisuuden toimesta lanseerattu elinkaariajattelu, jossa rakennusosien käyttöiäksi määriteltiin 20 – 50 vuotta ja koko talon noin 50 vuotta, on mahdollistanut kertakäyttörakentamisen. 70-luvun elementtitalojen remonteissa rakennuksista jää hurjimmillaan pystyyn vain kantava betonikehikko – kaikki muu menee uusiksi. Samassa ajassa jugendtalon rapattu tiilimuuri pari kertaa kalkitaan.
Perheemme asuu tällä hetkellä yli satavuotiaassa hirsitalossa. Energiankulutuksen puolesta kookki on kauhistus, vaikka sitä onkin vanhaa kunnioittaen remontoitu. Mutta talo on historiansa aikana siirretty kertaalleen rajan takaa Pukinmäkeen (hirrethän ovat vanhinta elementtitekniikkaa) ja muutettu 60-luvun lopussa kuuden perheen talosta kahden perheen taloksi, mikä onnistui helposti joustavan pohjaratkaisun takia. Eikö se ole aika ekoa?
Perinnetalo ei ole energiapihi, mutta olisiko se silti ekologinen?
Sun kotis on osa mun lapsuuttani
Asuin 10-14 vuotiaana niin, että toisinaan koukkasin tuosta ohi koulumatkalla ja uimaan huristettiin siitä ohi fillarilla.
Mutta tuosta ekologisuudesta.
Teitin talon pohjassa mua on eniten häirinnyt asuntokohtaiset saunat.
Itse en ostaisi asuntoa jossa on sauna, jo ihan taloudellisuus syistä, huoneesta, jolla on niin vähän tarvetta, en haluaisi maksaa.
Toiseksi, kun olen suunnitellut omaa unelmataloani, niin siinä juuri yhteistilana toimiva sauna-takkahuonekokonaisuus on sekä eriasuntoja että asukkaita yhteen sitova elementti.
Niin… ymmärrän kyllä pointtisi. Itse olen kova saunomaan, mutta olen myös talosaunojen ystävä. Yhteinen sauna on mukava ajatus.
Kylpyhuoneitahan on asunnoissa ylipäätään aika tiheässä nykyään. Kellokkaan yksi tavoite on ollut monikäyttöisyys, joten asunnot ovat tarvittaessa jaettavissa osiin. Tästä syystä kylppäreitäkin on joka kerroksessa. Jos alakerta on oma asuntonsa (esimerkiksi meillä hyvin mahdollinen malli) siihen liitetään tuo pesuhuoneosasto.
Koska pesuhuone alhaalla tarvitaan, olisi yhteinen talosauna olisi tässä kohteessa vaatinut enemmän tilaa kuin neljästä saunahuoneesta irtoaa. Tyyppitalo-ajatteluun taas ei oikein sopinut yhden asunnon pienentämien yhteissaunan verran.
Mutta seliseli, olen samaa mieltä kanssasi siitä että vähemmilläkin sähkösaunoilla suomenmaassa selvittäisiin. Tehdään omastamme sentään mahdollisimman pihi.
Vähän myöhään osallistun tähän keskusteluun mutta sopii näin juhannussaunomisen jälkeiseen elämään. Ryhmärakentamisessa tehdään kompromisseja hyvässä ja pahassa:) – olin aikoinaan yhteissaunan kannalla mutta.. Olenkin kallistumassa siihen, että oman asuntomme saunatilasta taitaa tulla varasto. Siis näillä näkymin yksi energiasyöppö vähemmän!