(Elukka Eskelinen)
Työmaakylttiä tehdessä törmäsimme kapulakielisyyspulmaan “kestävä kehitys” -sanaparin kanssa. Muotisanojen ongelma on se, että niiden yli-innokas sisällyksetön toistelu erityisesti poliittisessa puheessa tuhoaa ne ennen kuin niille on ehtinyt tulla mitään konkreettista sisältöä. Ystäväni Thomas Hammer-Jacobsen Copenhagen Living Labista (kenties ainoa tietämäni Living Lab, joka tekee jatkuvasti todellista nyrkit savessa -työtä käyttäjäystävällisempien palvelujen toteuttamiseksi) puhuu “kuoleman laaksosta eilisen odotusten ja epäselvien liiketoimintamahdollisuuksien välissä”.
Oman aikansa bullshittia on kestävä kehityskin – mutta harva asia on sitä tärkeämpää. Vaan mitä oikein on kestävyys rakentamisessa?
Kestävä rakentaminen on monen asian summa, vaikka keskustelussa usein painottuu yksisilmäisesti vain lämmitysenergian säästö. Yksittäisessä rakennuksessa ei pitäisi tuijotella pelkkiä eristepaksuuksia (niitä lisäämällä kastepiste siirtyy rakenteen sisään jolloin ulkopuoli on jäässä ja talo homehtuu sisältä), vaan kokonaisuutta: mm. ilmaisenergioiden hyödyntämistä, talon suuntausta, maaston hyödyntämistä, lämmön tuotantotapoja, koneiden taloudellisuutta, luonnollisen ilmanvaihdon hyödyntämistä, rakennusmateriaalien kokonaiskulutusta ja rakennusten monikäyttöisyyttä – sekä tietysti kaupunkirakennetta, millä on ratkaiseva merkitys ympäristön kuormittavuudelle.
Kysymys on ensisijaisesti arkkitehdin ja muiden suunnittelijoiden ammattitaidosta sekä rakennetun ympäristön kokonaisuudesta. Talopakettikulttuuri vastaa näihin haasteisiin huonosti. Siksi onkin erityinen harmi, että säännösten kautta toteutuva rakentamisen ohjaaminen keskittyy kiristämään u-arvoja mutta ei vaadi hyvää suunnittelua.
Teenkin tässä pessimistisen ennusteen: kymmenen vuoden kuluttua suomenniemi on täynnä hajanaiseen miljööseen pudoteltuja, homehtuneita ns. “nollaenergia”-tyyppitaloja. Viranomaiset ja rakennuttajat syyttelevät toisiaan virheratkaisuista ja energiankulutus jatkaa kasvuaan.
3 kommenttia
01.07.2009 14.28
Moi,
valitettavasti joudun liittymään valittajien kuoroon.
On hienoa kokeilla kestävämpiä rakennustapoja, ja että asiaa tutkitaan.
Mutta.
Lähiseudun asukkaita hanke ei voi olla ärsyttämättä, sillä hankkeenne huonontaa puistomaista ympäristöä. Talonne ovat rumia (anteeksi vaan, arkkitehti) ja ylisuuria naapuritaloihin verrattuna. Onko kaikki rakennusoikeus pakko käyttää? Kellomäen maisemaan ei ole rakennettu uutta sataan vuoteen, eikä moderni rakennus mielestäni sovi maisemaan.
Ekologisuudesta: ymmärsinkö oikein että asuntoja on 4 kpl ja ne ovat asumapinta-alaltaan 130 neliötä? Me asumme kolme henkeä 35 neliössä, ja viihdymme hyvin. Uskallan väittää, että pinta-alalla/hlö on jotain merkitystä ekologisuudelle. Ja mihin kaupungissa tarvitsee autotalleja?
Tontin vuokraamisesta. Te rakentajat olette etabloitunutta väkeä ja olette saaneet hienolta paikalta tontin yksityiseen käyttöön kaupungilta tiskin alta. Tämä on sinänsä ihan tavallinen järjestely ja laillinen, mutta kyllä uskottavampaa politiikkaa olisi kaupungilta laittaa kaikki vapautuvat tontit avoimeen tarjouskilpailuun.
Ugh olen puhunut. Koska kohta asumme samalla seudulla, toivotan kuitenkin tervetulleeksi.
01.07.2009 15.17
Kiitos tervetulotoivotuksista ja kommenteista, hyvä että keskustelua käydään.
Kellomäki on osa Vanhaakaupunkia, joka on kehittyvää kaupunkia eikä jonkun puu-Käpylän tapainen yhtenäinen eheä kokonaisuus. Alueelle rakennetaan jatkuvasti uutta, esimerkiksi Kellokasta suoraan vastapäätä oleva Metropolia -ammattikorkeakoulun kulttuurialojen yksikkö. Myös Kellokkaan tontilla on ollut taloja aiemminkin.
Helsingin Kaupunkikuvaneuvottelukunta on pitänyt ruukintiilistä muurattua Kellokasta hyvin voimalamiljööseen sopivana. Talojen koko on sovitettu naapurustoon, sekä vanha poliisiasema että Berghyddan nousevat yhtä korkealle kuin Kellokas. Nykyarkkitehtuurin soveltuvuus ympäristöön on makuasia, mielestämme rakennukset edustavat aina myös aikaansa ja tekovanha rakennus kyseisellä paikalla olisi ollut virhe.
Rakennukset on suunniteltu siten, että niitä voidaan tarpeen mukaan jakaa eri elämäntilanteisiin soveltuvaksi; osin työtilaksi, useamman sukupolven yhteisasumiseen, tai jopa 12 eri asunnoksi. Joustavuus on osa kestävän rakentamisen käsitettä.
Tonttiasia on tärkeää oikaista: tontteja ei ole saatu millään tapaa tiskin alta. Alueen kaava on vahvistettu jo vuonna 2003, ja tontit ovat olleet saatavilla siitä lähtien. Kiinnostuneita on ollut, mutta vaikea tontti ja siitä johtuva rakentamisen kalleus säikäyttivät rakentajat. Kellokkaalle tontti saatiin vuonna 2007. Vuokra on kaupungin listahinta, eikä tosiaankaan halpa.
01.07.2009 22.42
Kiitos minunkin puolestani tervetulotoivotuksista.
On huikean hienoa muuttaa alueelle, jossa on asumisen ja elämisen historiallista kerrostumaa useilta eri vuosisadoilta. Ne ovat kaikki jättäneet omat ajalliset jalanjälkensä Vanhankaupunginlahdelle. Myös Kellokas-rakennuksemme kertoo tarinaa 2000-luvusta, jolloin on tullut entistä tärkeämmäksi toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ehkä rakennuksemme säilyykin paikallaan edeltäjiään kauemmin. Aika nopeasti se saa myös ympärilleen takaisin puistomaisuutta jota aina menetetään talojen rakennettaessa. Tonteilla ollut puusto oli aika huonossa kunnossa ja vehreältä näyttänyt maastokin oli täynnä rojua ja jätettä..
Kellokaan yksi idea kestävyydestä on rakennuksen joustavuus. Siinä mielessä 130 m2 ja neljä asuntoa on vain lähtötilanne. Enimmillään näet näistä asunnoista voi saada vaikka 12 asuntoa. Toisaalta taas yksi 130 m2:n asunto voi saada asukkaakseen kaksihenkisen perheen, mutta käytännössä samalla kahdelle hengelle ammatinharjoittamista varten työtilat – lopputulos ei siis olekaan 65 m2 per asukas, vaan huomattavasti monimuotoisempi rakennus. Itselläni oli hankkeeseen lähtiessäni vielä neljä lasta poika- ja tyttöystävineen, joten melkoinen lössi oli lähtemässä mukaan 130 m2:iin. Nyt on osa jo pyrähtänyt maailmalle, joten edessä on varmaankin osan asuntoa vuokraaminen/myyminen pois – sellaista on muuntojoustavuus käytännössä.
Helsingin kaupunki on antanut meille tontin ihan avoimen menettelytavan mukaan: hakemus on kulkenut kaupungin eri päättävien hallintoelinten läpi ja tullut siten hyväksytyksi.
Olisikohan kiinnostusta, jos talojen valmistuttua järjestettäisiin lähiseudun asukkaille avoimet ovet…?
Kommentit on suljettu.